Onneksi olkoon, olet päättänyt ryhtyä kartturiksi. Olet ostanut kartin ja kypärän. Olet suostutellut perheesi vaihtamaan mukavan perheauton "kilpabussiin" ja perustamaan karting-työpajan sen takaosaan. Olet hankkinut ajokortin ja tilannut Idrottsbladet- ja Bilsport Börsen -lehden, jotta voit seurata, milloin kaikki kilpailut ovat käynnissä.

Voiko mikään estää sinua pyyhkäisemästä kilpailijoitasi ja viemästä kotiin kaikki palkinnot, joita on mahdollista voittaa? Valitettavasti kyllä. Kartinkuljettajia on paljon. Mutta todella hyviä on harvassa. Silti sanoisin, että kaikilla on oikeastaan samat mahdollisuudet, jotkut kuljettajat eivät vain käytä niitä hyväkseen. Kuljettajien lahjakkuuteen luotetaan liikaa ja ennen kaikkea siihen, että on olemassa "tehdasvalmisteista" tavaraa, jonka avulla keskinkertaisetkin kuljettajat voivat voittaa.

Kuulostaako tämä monimutkaiselta? Ei lainkaan. Mutta et voi ostaa itsellesi paikkaa palkintokorokkeella. Kaikki alussa kuvaamani asiat ovat vain osa menestyksen edellytyksistä, ja loput edellytykset ovat itse asiassa sinussa itsessäsi ja jossain määrin mekaanikossasi. Olen yrittänyt tiivistää kokemukseni yli viidenkymmenen kartingvuoden ajalta muutamaan sääntöön. Jos pystyt panemaan kokemukseni käytäntöön, onnistut! Kartingluokkia on monia, mutta puhuttelen erityisesti niitä, jotka ajavat luokissa, joissa on paljon uusia kuljettajia, kuten Cadetti, Micro, Mini ja Rotax.

Oletan, että olet liittynyt johonkin kerhoon, jossa on kokouksia ja harjoitusiltoja. Sinun pitäisi mennä kaikkiin kokouksiin ja harjoituksiin ja osallistua mahdollisimman moniin harjoitusiltoihin. Ja kaikissa tällaisissa tilaisuuksissa teidän pitäisi KYSY, KYSY, KYSY. Vertaistenne keskuudessa on niin paljon tietoa, mutta älkää odottako heidän tulevan luoksenne ja kertovan teille arvokkaasta kokemuksestaan. Mutta jos kysyt, huomaat, että valtaosa heistä jakaa mielellään kokemuksensa. Sitten sinun on aina yhdistettävä saamasi neuvot omaan harkintakykyysi. Radoilla ja niiden ympäristössä on aina ihmisiä, joilla on omat käsityksensä siitä, miten kartilla pitäisi ajaa. Jos jokin neuvo tuntuu sinusta oudolta, sinun kannattaa miettiä ainakin kaksi kertaa, ennen kuin noudatat kyseistä neuvoa.

On kuljettajia, jotka ylpeilevät sillä, kuinka monta sataa kierrosta he ovat ajaneet harjoitusiltoina. Kierros kierroksen jälkeen. Toki se voi tarjota jonkinlaista turvallisuutta ja se voi tuottaa hyviä kierrosaikoja juuri sillä radalla. Mutta pelkkä kierros kierrokselta ei valmista sinua ajamaan muilla radoilla.

Käytä sen sijaan harjoitusaika kotiradallasi mahdollisimman paljon kokeilemiseen. Mitä tapahtuu, jos muutat renkaiden ilmanpainetta, etu- ja takaraideleveyttä, pakoputken pituutta, kaasuttimen asetuksia. Sinun ja mekaanikkosi tulisi tehdä huolellisia muistiinpanoja siitä, miten eri muutokset vaikuttavat kierrosaikoihin. Aja kolme tai neljä kierrosta, mene varikolle ja tee YKSI muutos, ja mene sitten uudestaan ulos. Keskimääräinen aika ennen ja jälkeen muutoksen antaa sinulle käsityksen kyseisen muutoksen vaikutuksesta. Kirjoita havaintosi ylös. Tiedät, että rallikuljettajilla on muistiinpanot. Väittäisin, että kartturikuskin ajopäiväkirja, johon on koottu kaikki harjoitusten aikana tehdyt havainnot, on vähintään yhtä arvokas kuin rallin muistiinpanot. Ajatuksena on, että kun tulet uudelle radalle ja huomaat, ettet kulje tarpeeksi nopeasti, sinun pitäisi pystyä tekemään järjestelmällisesti useita muutoksia. Jos olet valmistautunut harjoitusiltoina, löydät nopeasti kartillesi ja moottorillesi sellaiset asetukset, joiden avulla et pääse ohituksiin.

On kuljettajia, jotka ajattelevat, että kartingia ajetaan intuition varassa. Se on väärin, kartingia tehdään pään sisällä!

Olet nähnyt televisiosta, että sankari hikoilee koko yön, tulee kilparadalle suoraan juhlista ja ajaa sitten koko bändin paidan pois. Sellaista tapahtuu vain elokuvissa. Kaikkien, jotka haluavat voittaa kartingissa, on tehtävä töitä itsensä eteen, fyysisesti ja henkisesti, aivan kuten muidenkin urheilijoiden. Toivottavasti seurallanne on koulutusohjelmia kuljettajille. Tällä en tarkoita vain vapaata harjoittelua radalla, vaan harjoitusohjelmaa, joka auttaa sinua kehittymään fyysisesti ja henkisesti vahvemmaksi ja paremmaksi kuljettajaksi. Jos kerhossanne EI ole tällaista toimintaa, vaihtaisin kerhoa tai täydentäisin sitä toisella lajilla, jossa tällaista koulutusta annetaan. Ehkä kartingin ja floorballin tai kartingin ja jääkiekon yhdistelmä voisi olla jotain sinulle. Jotain, jonka avulla voit jatkaa kesällä ja talvella.

Useimmat nuoret kuljettajat luulevat, että voittaminen riippuu moottorista. "Jos minulla olisi vain 'tehdasmoottori', kuten Nissellä ja Karinilla on, voittaisin luultavasti!" Kokeneempi kuljettaja tietää, että menestys riippuu:

• itsestäsi 40 prosenttia
• 40 prosenttia kartistasi
• moottoristasi 20 prosenttia.

Olen tiivistänyt tähän tärkeimmät asiat, jotka sinun on tiedettävä karttasi säätämisestä, ja sinun on osattava tehdä se kaikilla radoilla ja kaikilla sääolosuhteilla.

Jos kartti liukuu enemmän takaa kuin edestä, sen sanotaan olevan yliohjautuva. Päinvastoin, se on aliohjattu. Kokemus on osoittanut, että on parasta, kun kartin asetus on NEUTRAL. Tienpitävyyteen vaikuttaa pääasiassa viisi asiaa:

1. Etu- ja takaraiteen leveys

Leveä edessä ja kapea takana aiheuttaa yliohjautuvuutta. Kun olet oppinut ajamaan ilman isoja asetuksia, saatat huomata, että kapeat etu- ja takapyörät antavat nopeimmat ajat. Erityisesti mutkaisilla radoilla ja kuivissa olosuhteissa.

2. Istuimen asento

Painopistettä siirretään siirtämällä istuinta. Voit kokeilla istuimen siirtämistä sekä pysty- että vaakasuunnassa. Matala istuin antaa luistoa, korkea istuin voi saada kartin haluamaan kaatua. Jos istuinta siirretään kauas taaksepäin, se aliohjautuu jne. Hyvä lähtökohta on sijoittaa istuin siten, että kun istut kartissa täydet kilpa-asusteet yllään, 40 % kartin kokonaispainosta kohdistuu etupyörille ja 60 % takapyörille.

Perussääntönä on, että ilman kuormaa kortin kaikkien käpälien on oltava maassa. Jos se on vinoutunut ulosajon jälkeen, sinun on haettava apua ja oikaistava se uudelleen. Runko ei myöskään saa olla liian heikko. Jos olet ostanut käytetyn rungon, se on saattanut pehmentyä ajan mittaan, ja sinun on ehkä vahvistettava sitä. Kysy kerhon henkilöltä, joka on paras rungon osaaja, hän voi auttaa sinua tukemiseen liittyvissä neuvoissa.

Viime vuosina myös taka-akselin jäykkyys on osoittautunut tärkeäksi tekijäksi tieliikennekäyttäytymisessä, erityisesti raskaammissa luokissa. Jäykkä taka-akseli, johon usein viitataan kovana taka-akselina, voi antaa takapyörille paremman pidon, mutta se voi tapahtua ohjauksen kustannuksella. Pehmeämpi akseli, usein yhdessä pehmeiden renkaiden kanssa, voi antaa hyvän pidon etukelkkaan, mutta takakelkka luistaa.

Kartin renkaan pitäisi lämmetä ajon aikana, muuten se ei saa oikeaa pitoa. Jos voit mitata lämpötilan, sen pitäisi olla 65 astetta kilpaillessa. Ilmanpaineita varten on olemassa suositustaulukoita, mutta ajotyylisi vaikuttaa lämpötilaan, joten sinun on todella kokeiltava sitä. Normaalisti takana on hieman korkeampi paine kuin edessä. Cadettissa, Microissa ja Minissä voit aloittaa testaamisen 1,0 kp/cm2 edessä ja takana, ja sinun on hyvä tietää, että korkeampi ilmanpaine saa nykyiset pehmeät renkaat kulumaan nopeammin kuin pienemmällä paineella. Kokeile vähentää painetta 0,1 kp/cm2 kerrallaan ja tarkista kierrosaikasi.

Saderenkaat ovat tarina sinänsä. Kun sataa kaatamalla, saderenkaissa pitäisi olla noin 2 kp/cm2. Kun keli kuitenkin kuivuu, renkaiden painetta on vähennettävä vähitellen, kun rata kuivuu. Oikeiden renkaiden ja paineiden valitseminen on erityisen hankalaa, kun osa radasta on kuivaa, kun taas toinen osa on vielä märkä. Säilytä sadekelin renkaat, mutta laske painetta 1,7-1,8 kp/cm2:een, jotta pito säilyy myös radan märällä osalla.

Aiemmin kartin etupäässä ei ollut paljonkaan säädettävää, mutta se on muuttunut. Nykyään on olemassa karttoja, joissa voit säätää varvaslukua, camberia ja casteria. Otetaanpa se ylhäältä päin:

Toe-in tarkoittaa sitä, kuinka paljon eturenkaat kyntävät. Se kertoo, kuinka paljon lyhyempi etäisyys eturenkaiden keskipisteiden välillä on, kun mittaat etupuolelta, verrattuna takapuolelta mitattuun etäisyyteen.

Teoriassa 0 mm:n toe-inin pitäisi olla paras, koska se antaa pienimmän vierintävastuksen, mutta kartta on yleensä hieman epävakaa tällä asetuksella. Olen havainnut, että 1-2 mm:n varvasvälys tekee ohjauksesta vakaan ilman liian suurta vierintävastusta.

Caster-kulma ilmaisee, kuinka paljon ohjauskara on kallistunut, kun karttaa tarkastellaan suoraan sivulta. Nykyaikaisissa kartoissa voit säätää kallistuskulmaa. Kannattaa kokeilla melko suurta positiivista caster-kulmaa, noin 5-15 astetta. Vaikka tämä vaikeuttaa hieman kääntymistä, etuna on se, että eturenkaisiin kohdistuva paine kasvaa kääntyessä. Sadekisassa tämä voi olla ratkaisevaa sen kannalta, pystytkö kääntymään lainkaan.

Lopuksi camber-kulma mittaa, kuinka paljon rengas kallistuu sisäänpäin tai ulospäin, jos katsot karttaa suoraan. Joissakin kartoissa voit asettaa camber-kulman, mutta minusta tuntuu, että camber = 0 on yleisin.

OK, milloin tiedät, että kaikki asetukset ovat oikein? No, kun huomaat, että kartti ohjautuu haluamaasi suuntaan ilman yllätyksiä, olet luultavasti onnistunut. Tarkista myös, että etupyörä nousee muutama senttimetri maasta sisäkäännöksissä. Kun hankit uuden kartin, sinun on ehkä ajettava sata kierrosta tai enemmän kotiradallasi kokeillaksesi etukartan eri asetuksia, jotta löydät sinulle sopivan ajettavuuden.

Cadetti-, Micro-, Mini- ja Rotax-luokissa moottoreita ei saa virittää. Täällä sovelletaan vain yhtä sääntöä. Opettele purkamaan moottorisi, tarkastamaan kaikki osat ja tunnistamaan, miltä niiden pitäisi näyttää, jotta voit varmistaa, että kaikki on kunnossa. Moottorisi on yleensä luotettavuuden ihme, mutta kukaan ei ole voittanut kilpailua huonolla sytytystulpalla tai vuotavalla kampiakselin täytelaatikolla. Voit oppia tästä lisää kerhon mekaniikkakurssilla.

Kun tulet uudelle kurssille, hyödyt kaikista kotikurssilla tekemistäsi kokeiluista. Uudella kurssilla sinun PITÄÄ pystyä perustamaan:

• vetopyörä
• kaasutin

Oikein kääntäminen eli oikean peruutusvaihteen valitseminen on vaikea taito. Mutta koska olet harjoitellut järjestelmällisesti. Ota vain esiin pieni musta kirjasi ja katso, miten eri vaihteet vaikuttavat kierrosaikoihisi ja kartin käyttäytymiseen radan eri kohdissa. Ei ole olemassa vakioarvoja, joita voisin suositella, ajotyylisi ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, mikä on sinulle paras. On kuitenkin ollut taipumusta ajaa yhä pienemmillä takapyörillä. Näin saat hyvän nopeuden suorilla, mutta menetät tehoa mutkissa. Tämä on siis neuvo, johon kannattaa tarttua vasta, kun olet varma kaarreajotekniikastasi.

Jos kartingissa on yksi yksittäinen tekijä, jolla on enemmän merkitystä kuin muilla, se voi olla se, miten huolehdit kaasuttimestasi ja miten hyvin osaat virittää sen. Yleensä uuden moottorin mukana toimitetussa ohjekirjassa on hyvä kuvaus siitä, miten kaasuttimesta on huolehdittava. Lue kaikki kaasuttimen asentamisesta ja huollosta, olipa kyseessä sitten kalvokaasuttimen tai kellukekaasuttimen asentaminen, se on mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa sekä kuljettajille että mekaanikoille.

Kannattaa myös käydä mekaniikkakurssilla ja oppia, miten kaasutin puretaan, puhdistetaan, kootaan uudelleen ja tarkistetaan, ettei siinä ole vuotoja. Tämä on paras aikainvestointi, jonka voit tehdä. Lähes kaikki kaasuttimet ovat hyviä, ja on hyvin vähän sellaisia, joita ei voi saada kuntoon, mutta yksikään kaasutin ei ole parempi kuin sen saama hoito. Tällä kurssilla opit, miten tarkistat kaasuttimesi tiiveyden ja miten asetat parhaat avautumis- ja sulkeutumispaineet. Opit myös, miten tärkeää on vaihtaa helposti kuluvat osat, kuten kaasuläppäakseli, ajoissa - muuten se voi päästää sisään "ummehtunutta ilmaa".

R95:n perusasetus on 2,25 kierrosta auki hidaskäyntineulassa (L) ja 0,7 kierrosta auki korkeakäyntineulassa (H). Jos olet niukkana suurnopeusneulan kanssa = kierrä sitä enemmän sisään, moottori käy paremmin suorilla, mutta menettää tehoa pienemmillä nopeuksilla. Tätä ei voi kompensoida alhaisen kierrosluvun neulalla, ja siksi on valittava kompromissi korkean kierrosluvun neulan säätämiseksi. Kaikkein paras asetus on, kun moottori vaihtaa nelosvaihteeseen (flareihin) aivan suoran lopussa. Mutta hei, älä vain tarkista täysiä kierrosaikoja kokeillessasi eri kaasuttimen asetuksia. Tarkkaile nopeaa ja hidasta osuutta, niin näet, miten eri kaasuttimen asetukset vaikuttavat eri osuuksiin.

On kuljettajia, jotka tekevät show'ta ajaessaan. Ylös kahdella pyörällä joissakin mutkissa, puoli karttaa radan merkintöjen ulkopuolella toisissa mutkissa. Leveät asetelmat ja nopeat radanvaihdot. Voi olla aika hauskaa katseltavaa.

Mutta minun neuvoni teille, jotka olette uusia, on kokeilla juuri päinvastaista. Yrittäkää löytää tasainen ajotyyli. Etsi tapa, jossa sinä ja karttasi olette sopusoinnussa eikä sinun tarvitse turvautua kaikkiin temppuihin pysyäksesi radalla. Annan teille tämän neuvon, koska kun olette oppineet ajamaan sujuvasti radalla, kun pystytte ajamaan kierros kierrokselta samalla tavalla lähes samalla radalla, silloin teillä on paras lähtökohta kokeilla ajotyyliänne - teillä on aina tasainen tyyli, johon voitte palata vertailukohtana. Toinen syy on se, että rauhallinen ajotyyli on myös vähemmän väsyttävä, ja tarvitset kaiken voimasi parinkymmenen kierroksen loppukilpailussa, lupaan sen. On hyvin menestyneitä kuljettajia, joiden ei ole koskaan tarvinnut puskata voittaakseen. Muistan vain Ronnie Petersonin, joka ajoi aina kuin istuisi parhaassa nojatuolissa kotona Örebrossa ja lukisi hyvää sanomalehteä. Ei näyttänyt siltä, että hän ajoi kovin kovaa, mutta pojat, hän ajoi kovaa.

Onnea? Pitääkö sinunkin olla onnekas?

Kyllä, kaikki urheilijat tarvitsevat tiettyä onnea. Mutta on oltava myös tarpeeksi onnekas, jotta osaa valita oikean yhdistelmän kaikista tekijöistä, jotka ratkaisevat, kuka voittaa. Olen maininnut muutamia niistä, mutta niitä on varmasti muitakin. Öljyn valinta bensiiniin, alustan, moottorin ja renkaiden valinta. Onneksi on monia tekijöitä, joiden on toimittava yhdessä, jotta se olisi täydellinen. Että ei voi sanoa, että täällä, tällä radalla ja näissä sääolosuhteissa on vain yksi voittava yhdistelmä.

Lopulta ratin takana istuvan ja sytytystulppaa vetävän henkilön taito ratkaisee, kuka seisoo palkintokorokkeen huipulla.

Ja juuri se tekee kartingista niin hauskaa. Koskaan ei voi olla varma, kuka voittaa. Mutta päinvastoin, jos et hyödynnä tilaisuuksia hyviin olosuhteisiin, et luultavasti koskaan nouse palkintokorokkeelle.

Joten - onnea matkaan!

Leif Radne - yli 55 vuotta radalla.

Leif Radne perusti Radne Motor AB:n vanhempiensa autotallissa Mälarhöjdenissä Tukholman ulkopuolella vuonna 1966. Leif on uudistanut kartingia kaikkialla maailmassa valtavan kokemuksensa ja tietämyksensä ansiosta. Leif Radne on tunnettu nimi koko kartingmaailmassa.

Radne Motoria johtavat nykyään Leifin lapset Marie ja Stefan, jotka johtavat yritystä samalla intohimolla lajia kohtaan kuin Leif.